Broxissa kävästiin New York Pawnshopissa jossa vastaanotto oli aika nihee. Äijä tarjos yli satasen skebusta 30 dollaria ja hymyili kultahampaineen. Ei kiinnostanut tarjous ja päätettiin jatkaa ostajan etsimistä. Käytiin syömässä kuitenkin aamupala Broxissa pizza slicen muodossa ja ihan hyvää + halpaa oli. Tämä kuitenkin riitti meille kyseisestä naapurustosta. Seuraava kohteemme oli tuttu Rogue Music kitara + säläliike, jossa olimme käyneet myös aikaisemmin. Mies tarjosi ihan hyvän hinnan kitarasta ja päätimme ottaa tarjouksen vastaan. Teimme kylläkin vaihtokaupan kitarapedaaliin ja saimme kitarasta näin ollen 69 dollaria. Ihan ok diili. Voimme kyllä suositella Rogua Music liikettä kaikille New Yorkissa vieraileville muusikon retkuille. Liike on tuttu myös viime vuotiselta reissulta.

Pikku reissun pyörähdimme Aika Aukiolla tsekkaillen mahdollisia kliseisiä tuliaisia, mutta onneksi mitään ei tarttunut mukaan. Ihan AA:n ytimessä liikkeet ovat todella kalliita, joten jos haluat ostaa I <3 NY paitoja, osta ne jo hyvissä ajoin ennei keskittymää.

Olimme jo aika nälissämme joten päätimme käydä syömässä yleisön pyynnöstä Shake Shackissa. Tämä seuraava teksti sektio on ommattu Jannelle!

Kari, ShackBurger – Double. Juustopurilainen, jonka välissä on salaattia, tomaattia ja ShackSaucea.
Kari odotti hampurilaistaan kuin ensi rakkautta, kauan ja hartaasti, mutta kuitenkin innokkaana kuin ensimmäiselle luokalle menoa, perhoset vatsassa. Kun hampurilainen lopulta saapui se näytti todella mehukkaalta, juuri sellaiselta kuin sen halusin näyttävän, raikas, mehukas, herkullinen, nautittava..sellaiselta kuin osasin lihakkaimmissa unissani nähdä. Söimme ulkona ja ilma oli täydellinen hampurilaisen syöntiin: Lounais tuuli (2,5m/s), lämpötilä n. 31 celsiusta ja puolipilvistä. Ensi puraisu tuntui todella huumaavalta, maistoin suussani lihan, ShackSaucen, tuoreen ja raikkaan tomaatin, rapeahkon salaatin ja tuntui kuin suuni olisi täyttynyt rakkaudella. Menetin sydämeni välittömästi ja nautin hampurilaisesta kuin viimeisestä ehtoollisesta. Tuntui kun olisin ollut taivaassa ja enkelit tarjosivat vielä taivaallisen hampurilaisen lisäksi juustossa muhivat rapeat ja täydellisellä suola määrällä varustetut ranskalaiset. Täydellisen hampurilaisen kanssa voidaan juoda ainoastaan elämän nektariin verrattavaa Budweiser olutta joka maistui ulkona paremmalta juomalta kuin mikään juoma on koskaan maistunut. Kun hampurilainen loppui tuntui kun elämäni olisi tyhjä, sama tunne kun ensi rakkaus lopulta hiipui. Tunsin oloni jollain tavalla likaiseksi, tähän auttoi ShakeShackin tavallista paremmat napkinit. Olen kokenut elämässäni jotain taivaallista, olen tullut uskoon, uskon ShakeShackiin. ;)

Pasi, SmokeShack – Double. Juustopurilainen, jonka päällä on Niman Ranchin ”eläin-ystävällisesti” kasvastetun nasuliinon omenapuu-savussa kypsytettyä pekonia. Purilaisen välissä on myös hakkeloituja kirsikka-pippureita (pimentoja) ja ShackSaucea eli paikan omaa kastiketta.
Purilainen taisi olla reissun paras. Ainakin se oli parempi kuin Karilla, koska välissä oli pekonia. LOL ;D

Jani, Burger – Double. Välissä salaattia ja tomaattia.
Jani olisi toivonut kypsemmän pihvin (oli medium). Eivät kysyneet eikä hoksannut sanoa tilatessa millasen piffin haluaa. Salaatti oli ulkonäön perusteella parhaat päivänsä nähnyt, joten se jäi lautaselle. Maultaan purilainen oli ihan ok. Ei kuitenkaan innosta tilaamaan ainakaan samaa purilaista uudestaan. Jani vetäisi purilaisen kanssa suklaapirtelön. Pirtelön piti olla käsin tehtyä, mutta se vaikutti samalta teolliselta hutulta kuin esim. mäkkärin vastaava.

Illalla kävimme vielä pesemässä pyykit ettei tarvitse likaisia vaatteita kotia raahata. Lisäksi ilta kului pohtien reissun antimia. Näihin kuviin ja tunnelmiin jätämme tämän reissun ja blogin tähän. Toivottavasti teillä oli hauskaa lukea blogia :)

Kari, Jani ja Pasi

Ekana käytiin hakemassa Janille kamera B&H Photosta. GoPro Hero II on täällä päin maailmaa vähän halvempi niin Jani teki tuttuun tyyliin ”pikaisen” ostopäätöksen ja kamera kantoon. Jatkoimme matkaa katumyyjäisille, mutta pääsimme mestoille vähän liian myöhään ja osa myyjistä oli kerennyt jo lähtä valmistautumaan illan itsenäisyyspäivän viettoon. Pasi ja Kari söi Beef Gyrot jotka oli hintaansa nähden todella köykäset, mutta nälkä siirtyi vähän.

Päivä oli jo sen verran pitkällä, että ajelimme metrolla Time Squarelle ja kävimme tutustumassa MACY’s-tavarataloon. Kokonaisuus oli lähinnä Stokkari x 10 ja ei täten sitten jaksanut kiinnostaa pidempään. Jani jätti katuruuan väliin ja täytti itsensä McDonaldsin herkuilla, jonka jälkeen lähdimme kämpille lataamaan akkuja. Illalla Pasi ja Kari lähti pelaamaan bilistä East Side Billiardsiin (joka on yllättävän hieno paikka. Hyvät pöydät, halvat hinnat ja toimiva ilmastointi!) ja Jani lähti katsomaan Macy’sin ilotulitusta, jossa ammuttaan taivaalle 40.000 ammusta neljältä proomulta Hudson joella. 25 minuutin mittainen musiikkiin synkattu spektaakkeli piti olla näkemisen arvoinen. Paikalle vääntäytyi yli kolme miljoonaa pällistelijää, joten Jani ei ihan parhaille pelimestoille päässyt, mutta jotain sieltä näkyi kuitenkin. Jani oli kämpillä ennen puoltayötä. Pasi ja Kari seikkaili ympäri Manhattania taksilla ja yritti etsiä sopivan näköistä syöttölä/juottolapaikkaa. Mitään ei oikeastaan kuitenkaan löytynyt joten ilta päättyi naapurissa olevan Wendy’sin tuottamaan Baconator (tuplana tietenkin) purilaiseen, 10 pcs chicken nuggettiin ja chili cheese fries ateriaan :D

Käytiin syömässä yhdistetty aamupala ja lounas Subwayssa (Jania ei subi houkuttanu joten se kävi Wendysin vehnäsillä). Kävimme Guitar Centeristä hakemassa kielen kitaraan, joka asennettiin paikoilleen siinä nurkilla olleessa pubissa (joka oli jo viime vuodelta tuttu). Kieli nasahti kuitenki poikki kesken virityksen. Pasi lähti hakemaan uutta kieltä Guitar Centeristä, jonne on pubilta matkaa 517 reipasta askelta :D Tällä kertaa kitaraan saatiin kieli kiinni (vähän joutu jättää alavireiseksi…)

Muutamien liikkeiden ja harhailujen jälkeen kävimme katsomassa High Linen. Kyseinen ”puisto” on rakennettu entisen metrolinjan päälle ja siellä on ravintoloita, kioskeja, istutuksia, penkkejä, vesilähteitä jne. Rauhallinen, siisti ja hienon näköinen paikka. Siellä viihdyimmekin pitemmän tovin kitaraa soitellen ja virvokkeita nauttien.

Illalla kävimme syömässä nuudelia. Olemme pari kertaa töräyttäneet Naruto Ramen nimisen paikan ohi ja meillä on ollut tarkoitus käydä siellä syömässä. Paikka on todella pieni, 14 asiakaspaikkaa, ja sen takia oli alkuunsa sisään meno jäädä tekemättä. Loppujaan sisälle mentiin ja jopa istuimet saatiin. Ruoka oli todella hyvää ja hintakin oli kohdillaan. Isot kupit syötiin tyhjiksi ja Sapporo tuopit kumottiin kaverina. Kerrassaan hieno paikka, voi suositella!

Tänään ois paikallisten itsenäisyyspäivä ja kaikenlaista hässäkkää ois tarjolla. Saapa nähdä mihin eksytään…

Päivän suunnitelma oli löysä ja ensimmäisenä päätettiin lähtä katsomaan yksi kirpputori Central Parkin länsipuolella. Ei ollut hääppönen paikka, koska valtaosa myi koruja ja naisten vaatteita. Jotain kuitenkin tarttui mukaan ja Kari sai itselleen uuden aikaraudan, komean Mao Tse Tung muistokellon, jossa itse Mao heiluttaa kättä! En tiedä pysyykö se ajassa, mutta käsi käy komeasti!

Seuraavaksi käveltiin Central parkin ohi ja vähän parkin puolellakin. Faon lelukapassa mutka ja pakollinen Aasialainen turisti-imitaatio kierros Apple storessa. Kun odottelimme bussia omena-kaupan ulkopuolella, tuli paikalle joukko poliiseja mopoilla, autoilla ja pakuilla. Poliisit evakuoivat rakennuksen ja marssivat itse sisään. Taisi olla joku epäilyttävä laukku siellä sisällä, joka on täällä yhtä kuin pommiuhka. Mahdollinen pommia jäi suutariksi niin lähdimme sitten Flat Iron Buildingin luokse syömään ja katsomaan ite tönöä. Syötiin pizzaa ja stomboleja. Ei mitään kotia kertomisia niistä. Talo oli vielä pystyssä ja onhan se aika erikoinen ilmestys. Siinä vähän aikaa palloiltiin….tai noh, Jani taas alkoi arpomaan mennäänkö tänään Top of the Rockiin vaiko eikö…mennään..ei mennä…pitäskö mennä…no ei menty.

Kävästiin vielä illan päätteksi Dylan’s Candy bar nimisessä karkkikaupassa. Olihan siellä karkkia, mutta vaikka kauppa erikoistuu makeaan, oli hinnat suolasia :/ Vielä ilta kahveet Starbucksista ja siinäpä se päivä olikin. Taktiikkana oli tällä kertaa tulla ajoissa kämpille, että jospa huomenna päästäisiin järkevään aikaan liikenteeseen.

Meillä oli hyvä taktiikka miten päästään Coney Islandille vieläpä niin, että päästään metrossa istumaan koko matka koska sinne tahtoo tuppaantua paljon väkeä kun oli niin hieno kelikin ulkona. Menimme bussilla Manhattanin toiselle laidalle ja sieltä menimme A-metrolla pari blokkia ylöspäin, josta pääsimme D metroon joka vie sitten perille asti. Taktiikka oli jäätävä ja istumaan päästiin hyvin (matka Coney Islandille vei jotain tunnin luokkaa vaikka expressillä mentiinkiin).

Coney Islandilla söimme Nathanin kuumankoiran chilillä. Ihan hyviä ne on, ei mitään tajunnanräjäyttäjiä. Kiersimme ympäri rantaa katsellen meiningiä. Voitettiin kolikkopeleistä muutama tiketti, joilla pystyi lunastamaan kioskilta palkinnon. Valitsimme pierutyynyn :D Yhteenkään hupivekottimeen ei kukaan meistä mennyt vaikka Pasi kovasta yritti yllyttää…party poopers? ;) Kävimme myös maailman pienimmässä panimossa (http://coneyislandbrewingcompany.blogspot.com/). Siellä äijä keitti kattilassa olutta. Muki mallasjuomaa naamariin ja takas isojen talojen ääreen.

Taas meillä oli aivan jäätävä taktiikka metrojen suhteen. Paineltiin F:llä ihan eri suuntaan mihin piti mennä, G-metrolla taas ihan väärään suuntaan ja loppujaan päästiin semmoseen metroon, joka vei meidät just sinne minne haluttiin. Jäätävää toimintaa jälleen. Kävimme Tramilla (”vaijerivaunu”) pyörähtämässä Rooseveltin saarella, jonne pääsee tuolla meidän ostamalla metro kortilla. Matka ei kestä ihan mahdottoman kauan, mutta näkymät on todella hyvät.

Seuraavana oli tarkoitus mennä Top Of The Rockiin, mutta sää teki tepposet. Keli meni pilviseksi ja tuntui ettei nyt ole paras aika lähteä sinne. Kävelimme päämäärättöminä ja masentuneina ympäri katuja ja mietimme miksi juuri nyt pitää olla pilvistä. Päätimme istahtaa hetkiseksi ja ottaa yhdet oluet ja näin teimme. Siinä sitten päätettiin, että lähdetään East Villageen keilaamaan. Sinne mentiin metrolla näpäkästi (tällä kertaa ei tarvittu taktiikoita ;) Kun astuimme metrosta ulos, näimme pihalla ison ihmisjoukon. Kentässä näytti makaavan joku tyyppi ja sen päällä noin viisi poliisia ja heidän ympärillä kymmenisen koppalakkia lisää. Joku sanoi, että tämä poliisien pidättämä kaveri olisi raskaana oleva nainen. Tiedä sitten pitikö paikkaansa, mutta kai se joku pahankin luokan terroristi oli kun niin monta poliisia sitä oli siinä kiinni pitämässä. Sitte mentiin sinne outoon keilapaikkaan, joka sijaitsi kerrostalon viidennessä kerroksessa. Katsottiin hetken sitä kuivaa meininkiä ja päätettiin jättää keilaukset ensi vuoteen :D

Ilta oli vielä nuori joten menimme East Villagessa sijaitsevaan pieneen Mona’s pubiin pelaan bilistä. Sieltähän löytyikin paikalliset bilis jermut, jotka piti haastaa paripeleihin. Siinä pelattiin ilta ja saldoksi mahtoi jäädä Fin – Usa ottelussa 9-1. Piti antaa pojille yksi voitto vieraskoreuden vuoksi :)

Tultiin bussilla takas kämpille 1st avenuata pitkin Angry Birdsia pelaten. Tänään lähdetään taas johonkin ilman suuntaan jollakin taktiikalla.

Lähdimme etsimään kenkiä ja vanha tuttu Payless ShoeSource onkin tuossa parin korttelin päässä. Kari sieltä kengät löysikin 25 dollarilla, mutta Pasi joutuu vielä kävelemään avojaloin. Olimme liikenteessä joskus puolen päivän jälkeen ja kuumuus oli jotain käsittämätöntä. Asteita ei ole niin paljoa kuin aikaisemmin reissulla on ollut, mutta jostain syystä se kuumuus tuntuu täällä todella tukalalta. Tunnin kävelyn jälkeen tuntui, että suihkuun pitää mennä kun ehti hikoilla jo paidat märäksi (+34c). Yritetään kovasti juoda vettä, mutta tuommonen puolen litran pullo menee todella nopeasti ja ei jaksaisi koko ajan ostella uutta :D

Tulimme takas kämpille katsomaan josko Jani olisi jo elävien kirjoissa ja tapahtuihan se ylösnousemus. Kello oli jotain neljän luokkaa ja päätimme käydä täydentämässä ruoka- ja juomavarastoa ja sitten kylille. Kello oli sen verran, että päätimme mennä tsekkaamaan Time Squaren ympäristö. Lämpökin alkoi siinä laskemaan joten siellä oli ihan mukava pyöriä. Ihmisten vilinää riitti (turisteja n. 90%) ja joka liike myy I love NY paitoja tai muuta turisti tavaraa. New Yorkin kaupungin alueella asuu reilu 8 miljoonaa ihmistä joten pieni ihme oli myös törmätä sattumalta tuttuihin. Istuimme lepuuttamassa jalkoja Radio City Hallin vieressä olevilla suihkulähteillä kun eteemme pölähti Kati ja Timo, tuttuja Raahesta! Aikamoinen tuuri, pitäisköhän pistää paikallinen lotto vetämään, koska päävoitto taitaa olla nyt yli 60 miljoonaa :)

Kävimme vielä pyörähtämässä Columbus Circlellä ja tulimme sittem bussin ja metron yhdistelmällä takaisin kämpille.

Reissun aikana hyvin palvellut auto saatiin palautettua eikä matkalla maalipintaan ilmestyneet pienet naarmut eivät tuntuneet haittaavan. Kummastelivat vaan meidän kilometrimäärää. Autovuokraamon heppu oli ostanut 2011 auton eikä se ollut vieläkään ajanut sillä niin paljon kuin me ajettiin nyt kolmen viikon aikana. Soittivat meille taksin sinne autovuokraamolle. Aamulla katsoimme netistä, että hinnan tulisi olla $45 + tippi, mutta hinta olikin loppujen lopuksi $80 tipit mukaan laskettuna. No vika taisi meissä kun ei varmistettu minkä firman taksi sieltä meille tilataan.

Loppureissun majailemme täällä Harlemin itäpuolella. Seutu on mukavan eläväistä ja liikkeitä löytyy joka lähtöön. Turvallisen vaikkakaan ei kovin siistin oloista aluetta. Kämppä on hintaansa nähden (79 euroa per yö), todella hyvä. Täältä löytyy keittiö, ilmastointi ja oikeastaan kaikki mitä nyt normaali kodista löytyy. On jopa oma takapiha ja siellä grilli! :D Kun olimme saaneet asetuttua taloksi niin otimme pienet ”power napit” eli papit kuten paikalliset tirsoja tuntuvat kutsuvan. Kävimme sitten tutustumassa naapurustoon ja ostimme lähikaupasta aineksia seuraavan päivän aamupalaan asti.

Loppupäivän suunnitelmissa oli käydä ajelemassa lautalla Staten Islandille. Lautta ei maksa mitään ja se menee ihan vapauden patsaan vierestä. Siellä se patsas pönötti. Ei ollut vuoden aikana lähtenyt mihinkään. Otimme parit valokuvat patsaasta ja paluumatkalla manhattanin etelä-kärjestä, jossa on nipussa korkeita pilvenpiirtäjiä. Ajelimme sitten Chinatownin kautta keskelle manhattania ja tarkoitus oli käydä B&H-elektroniikkaliikkeessä, mutta kello oli niin paljon, että liike oli mennyt kiinni. No Kari ja Pasi pääsivät käymään viime vuonna vakikuppilaksi muodostuneessa Twins-pubissa olusilla :D

Ei oltu päivällä syöty ihan hirveenä ja nälkä rupesi vaivaamaan kaikkia. Ei siinä saatu kehitettyä kuitenkaan oikein mitään muuta aikaiseksi niin tultiin kämpille syömään meidän aamupalaksi ostetut leivät. Sandwich Beeffiä, pekonia ja juustoja väliin. Kyllä siitä hyvää tuli :D

Seuraavaksi sitten ostamaan aamupalaa varten tarvikkeita…

Pysähtelimme matkalla ostoksilla ja muutenkin ajelimme hiljakseen kohti Philadelphiaa pienempiä teitä. Kävimme katselemassa maisemia (jotkut ehkä kutsuu sitä eksymiseksi, me ei) ja olimme loppujaan kolmen aikaan mestoilla. Kävimme syömässä viime vuodelta tutussa Tony Lukesissa. Sieltä saa kyllä aivan älyttömän hyviä leipiä. Ei mitään järkeä. Koko ja makua on aivat tolkuttomasti ja hintakin on kohdillaan, tuhdin leivän saa kahdeksalla dollarilla.

Kävimme myös tsekkaamassa Rocky leffasta tuttuja portaita jotka Sylvesteri juoksee ylös ja tuulettaa menemään. Samalla Pasin piti käydä poseeraamassa uudestaan Rocky patsaan edessä ja tarkistaa onko pyssyt kasvanut sitten viime vuoden (ei ole ;)

Roadtrip on nyt käytännössä tässä. Olemme nyt motellissa n. 100 kilometrin päässä JFK lentokentältä jonne huomenna puolelta päivin pitää auto palauttaa. Roadtripistä jäi hyvä maku suuhun, mutta tuntuu ettei 3 viikkoa riitä vain tuommoiseen siivuun (yli 6000 mailia (~10000 km)). Paljon nähtiin ja paljon jäi näkemättä. Ehkä me haukattiin liian iso palanen, mutta vielä on viikko aikaa syödä koko iso omena!