Matkan varrella on paljon nähtävää ja osa vierailun arvoisista paikoista on jo katsottu valmiiksi. Tarkoitus on kuitenkin pitää suunnitelmat todella väljänä mahdollisten side-tourien varalta. Matkan varrella osuvat ainakin seuraavat isommat kaupungit:
San Francisco, Los Angeles, San Diago, Las Vegas, San Antonio, Houston, New Orleans, Washington, D.C., Philadelphia ja New York.

Kuten reissaajista näkee, on ruoka-aikana oltu kotona ja tästä syystä on jo etukäteen katsottu muutama legendaarinen ruokapaikka missä pitää käydä. Yksi “must-eat” paikoista on Heart attack grill, jossa Pasi on luvannut olla pitämättä turvan kiinni ja napostelee pienen Quadruple Bypass Burgerin (kilonen pikku purilainen).

Ohessa kuva huudeilta missä yövymme. Kämppä löytyi jälleen AirBnb:n kautta (yksityiset vuokraavat omia asuntojaan ventovieraiden käyttöön).

Jälleen kerran AirBnb vei voiton hotelleista. Hintataso on enemmän kuin kohdallaan ja mukavuuksia löytyy. Alue vaikuttaa rauhalliselta ja kulkuyhteydet keskustaan ovat hyvät.

Tarkoitus olisi ensin olla San Franciscossa 4 yötä jonka jälkeen alkaa 23 päivän road trip. SF – NY. Kilometrejä tulee alustavan suunnitelman mukaan n. 8000 kilometriä. Autoksi on varattu Chevrolet Blazer tai vastaava eli kookas SUV (n. 1100€).

Kuvassa on alustava suunnitelma road tripin reitille. Reitti tulee varmana elämään ennen lähtöä ja road tripin aikana.

Ehdotuksia käymisen arvoisista paikoista otetaan vastaan (= pistä kommenttia)

Taco Bellin jälkeen kiertelimme parissa pikkuisessa putiikissa kahtellen kaikenmaailman rihkamaa, mutta eipä sieltä mitään tarttunut mukaan. Kaupungissa on useampi 99c liike eli siellä suurinosa myytävistä tavaroista on hinnaltaan 99 senttiä. Kävimme varmaan Manhattanin suurimmassa 99c-liikkeistä, Jack’s 99 cent. Tavaraa oli kolmessa kerroksessa aivan laidasta laitaan. Kyseinen pulju myi käytännössä kaikkea muuta paitsi tuoreita elintarvikkeita. Täällä tulisi varmaan shoppailtua, jos Manhtattanilla asuisi.

Isoilla miehilla on iso nälkä ja koska oli vielä noita ruokapaikkoja testaamatta niin tuumimme mitä sitä sitten syötäisiin. Kätevimmin pääsi Dallas BBQ:lle ja suoraan sanottuna teki kyllä eniten bbq:ta nyt mielikin eli sinne siis. Pienen harhailun jälkeen löysimme paikan. Se oli ihan Central Parkin vieressä. Paikka oli tupaten täynnä, mutta pöytä saatiin kuitenkin heti. Olimme etukäteen ja katsoneet netistä Dallas BBQ:n ruokalistan ja tarkoitus oli ottaa combo-lautanen, jossa tulee kerralla useamman sortin mättöä. Pasi tilasi BBQ Specialin, joka sisälsi puolikkaan baby ribsin, ison kanankoiven, ison palan maissikakkua, pihvin, ison uuniperunan ja leivän. Näille oli kaverina sitten vielä iso kasa friteerattuja sipulisuikaleita. Karilla oli muuten samanlainen annos, mutta uuniperunan tilalla oli ranskalaisia ja kanankoiven tilalla oli friteerattuja katkarapuja. Molemmissa annoksissa oli kyllä kokoa. Maku oli hyvä, mutta ei mitenkään ylivertainen, joka puolestaan lisäsi vähän uskoa siihen, että ehkä sitä itsekkin osaa vähän grillailla. Kyllä paikkaa voi toki suositella muillekkin. Ruoat ja kolme isoa bud lightia maksoi ilman tippejä 57 dollaria.

Siinäpä se päivä sitten menikin. Alkaa olemaan tämä Travelogi/blogi sitten taputeltu. Seuraava päivitys tulee sitten viikon päästä(?) jossa vähän vedetään reissua yhteen ja kerrotaan jos huomenna ja paluumatkalla jotain jännittävää tapahtuu. Lisäksi olisi tarkoitus vähän kasata meidän mielestä hyviä vinkkejä ja tipsejä jenkkeihin tai nykiin matkustavalle.

Kiitos kaikille lukijoille ja erityisesti kommentoijille!

- Pasi & Kari

Tänään oli reissun selkein tsillailu päivä. Ei kuitenkaan mitään päivää vietetä ilman jotain missiota. Karilla oli kova halu vielä ostaa jokin efekti pedaali kitaralle joten kävästiin uudemman kerran 30th street guitar liikkeessä. Tällä kertaa käteen jäi käytetty delay pedaali, BBEn tekemä Two Timer. 80 dollaria oli kohtuullinen korvaus kyseisestä tuotteesta. Tulipahan samassa liikeessä vielä testattua Death by audion pedaalia, mutta vähän kyllä jäi ylihinnoittelun maku suuhun. Onhan ne käsintehtyjä jne. mutta jos pedaali maksaa $300 sen pitää myös kuulostaa hyvältä.

Ollaan käyty muutaman kerran 34th ja 9th avenuen kulmalla Twins pubissa kaljalla. Siellä tarjotaan myös ruokaa jota tänään päätettiin testata…kaljan ohella. Kari söi NY Cheese steakin ja Pasi Pastarami Reubenin. Oli todella hyviä ja ison kokoisia. Hintakaan ei päätä huimannut, molemmat leivät lähti noin kympillä. Toki täytyy myös mainita, että siellä on myös halpa olut. Kolmella dollarilla saa joko Harpia tai Budia ja vitosella saa margaritoja…ei paha yhtään :)

Pitääpä tässä Travelogissakin sitten vähän puhua puhumisesta. Me olemme molemmat aika hyviä puhumaan englantia, mutta täällä tuntuu olevan välillä vaikea saada yksinkertaistakin asiaa ymmärretyksi. Yleensä vika on kuitenkin tiskin toisella puolella koska moni puhu täällä huonompaa englantia kuin me. Tämän huomaa varsinkin pienemmissä kaupoissa. Jos kuitenkin satut juttelemaan jonkun paikallisen ihmisen kanssa joka puhuu hyvää englantia niin mitään ongelmia ei ymmärtämisen kanssa ole vaan saadaan ihan hyvää small talkia aikaiseksi.

Toinen asia mikä rassaa on hirveä kiire mikä ihmisillä on. Menet jonnekkin uuteen ruokapaikkaan ja olet katsellut ruokalistaa 20 sekuntia niin jo myyjät huutelee next (seuraava). Pitäs heti tietää mitä haluaa ja ei voi miettiä rauhassa mitä tilaa. Ja heidän äänensävy ei ole mikään miellyttävä vaan enemmän siihen vittuilun suuntaan. Tuntuu vähän siltä, että ikävimmät ihmiset ovat juuri palveluammateissa. Mukavaa palvelua saa baareista ja ruokapaikoista missä on pöytiintarjoilu.

Kävästiin taas musiikkiliikkeissä katsomassa kitaralle efektejä. Käytiin Ludlov streetillä olevassa liikkeessä joka on erikoistunut kitaroihin ja efekteihin. Tarjonta olikin aika valtava efektien osalta, mutta ei vain sopivaa sieltä löytynyt. Kaikki mielenkiintoiset pedaalit oli $300+ ja se on minulle vähän liikaa. Mukava kauppa kuitenkin oli.

Meillä on tullut tavaksi pelata Angry birdsiä aina metro matkalla ja tänään tuli tästä hyvästä kosto. Pasi pönötti kuin keisari konsanaan odotellessaan, että Kari saa tsillailtua ja poltettua tupakin. Ilmassa oli muutamia puluja tai mitä lie. Pasi spottasi jo kaukaa vihaisen näköisen yksilön joka ilmeisesti säikähti pasin tuimaa katsetta ja päätti lähteä hyökkäykseen. Lokki latasi aseen ja tähtäsi tarkkaan, otti kovan syöksyn ja latasi täyden laidallisen Pasin olkapäälle. Muahaha :D

Käytiin myös uudemman kerran F.A.O. leluliikkeessä ostamassa karkkia ja muutenkin kuljailemassa. Siellä on kyllä monenlaista lelua ja muuta tavaraa joita pääsee testaamaan ja katselemaan. Mitään leluja ei tällä kertaa ostettu, mutta karkkikaupan puolelta sitten jotain kuitenkin tarttui mukaan. Täällä tuntuu olevan aina pirusti turisteja. Johtunee myös siitä, että Apple store on aivan vieressä ja siellä parveilee aasialaisia aivan tolkuttomasti…mikä siinä Applessa viehättää…

Tämän päivän päätepysäkki osui sitten Hootersiin. Pakkohan siellä on käydä kerta tänne asti ollaan tultu. Olipa kyllä todela erillainen paikka minkä mielikuvan itse on saanut. Siellä oli ainakin puolet asiakkaista naisia tai perheitä. Myyjättärethän oli erittäinen kohteliaita ja itseään esille tuovia joka kuuluu paikan luonteeseen. Ruoan takia tänne ei kannata mennä koska se oli todella keskinkertaista ja kallista. Kari söi Hooters “more than mouthful” burgerin pekonilla ja juustolla (jotka makso molemmat dollarin ekstraa) ja joi yhden kaljan. Pasi nasautti leipäläpeen Grilled mahi sandwitchin ja turautti kyytipojaksi kaljan. Lisäksi otimme ranskalaisia. Koko hässäkän hinnaksi tuli $51! Siihen vielä tipit päälle (joita piti kyllä antaa runsaasti, kun tarjoilijatarkin oli runsas) niin kuudenkympin keikkahan tästä tuli. Syökää chicken wingsejä jos menette tänne, huomattavasti paremman näköistä ja reilummat satsit.

Nähtiin tuossa lähikaupassa illan päälle vielä pieni live näytös vapaaottelua kun joku paikallinen jermu päätti yrittää varastaa karkkia. Ei siinä kyllä keneltäkään raajoja irronnut, mutta ihan kelpo viihdettä näin iltaselle.

Siinäpä se päivä sitten lyhkäsyydessään oli. Ei tänne blogiin tosiaan ihan kaikkea kehtaa kertoa..kai :)

Ensin kävimme kuitenkin tsekkaamassa ex-WTC tornien paikan. Siellähän on hirveä rakennustyömää päällä joten eipä siellä ollut hirveänä näkemistä. Emme viitsineet lähtä kiertämään mitään WTC memorialeja vaan painelimme siltaa kohden.

Brooklynin bridgen keskellä menee oma väylä pyörille ja kävelijöille, jota pitkin on näppärä kävellä. Lisäksi matkan varrella on penkkejä ja veden myyjiä. Kävellen sillan ylikävelyn pituudeksi tulee jotain 2 mailia (ottaen huomioon lähinmän metron jne). Itse silta mahtaa olla jotain mailin luokkaa. Eipähän siinä. Älyttömän kuuma oli kävellä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja vain pieni tuuli tuo lohtua Karille joka painoi sillan yli mustilla farkuilla. No eipä siinä. Siisti oli ja suosittelemme tätä keikkaa kaikille. Manhattanin puolella siltaa oli pyöriä vuokrattavana, mutta tätä vaihtoehtoa ei voi suositella kenellekkään. Matka ei ole kuitenkaan niin pitkä ja pysähdykisä tulee kuitenkin koko ajan kun pitää ottaa valokuvia.

Loppu päivä menikin aikalailla varjoissa tsillaillen ja olutta hörppien. Toki päivän mittaan syötiin kahteen otteeseen (aamupala + iltapala), mutta ehkä näistä kerrotaan sitten joku toinen päivä vähän lisää ;)

Yks pakollisista turisti jutuista on käydä Top of the rockissa ja tänään päätimme sinne mennä. Lippu ylös maksaa $23 joka on hitusen kalliimpi kuin mitä Chicagossa Willis toweriin. Lipuissa oli kellon aika milloin sinun kannattaa hisseille mennä jotta ruuhka-aikana et joutuisi jonottamaan. Nyt ei ollut ruuhkaa ollenkaan joten me menimme heti sisään. Ei tosiaan jouduttu jonottamaan ollenkaan vaan pääsimme heti hisseihin ja ylös. Hissi matka kesti vain vajaan minuutin. Hissin katto oli tehty lasista joten siitä pystyi katsomaa kun hissikuilua mentiin ylöspäin.

Ylhäällä otimme vielä portaat jotka veivät korkeimmalle paikalle, kerrokseen 70. Top of the rockissa on mahdollisuus olla joko sisällä ja katsella maisemia tai sitten mennä ulos. Ulkona näkymät ovat paljon hienommat ja siellähän me hilluimme. Keli oli mitä parhain ja näkymät todella hienot. Lipun hinta ei jäänyt millään tavalla kaduttamaan. Alas päin homma meni yhtä kivuttomasti kuin ylöskin, pääsimme kävelemään suoraan hissiin vaikka ylhäällä olikin turisteja todella paljon.

Tämä päivä oli tarkoitus ollakkin tsilakseisson päivä ja seuraava etappi olikin käydä juomassa oluet jossain lukuisista puistoista mitä täällä on. Oluet nautittua päätimme lähtä syömään ja katsomaan josko mitään mielenkiintoista tulee vastaan. Vastaan tuli M&M World joka on varmaan kyseisistä karkeista tykkäävälle mukavakin paikka ja Hersey’s world joka oli enemmän meidän makuun.

Lounas (joka nautittiin tällä kertaa noin kello kahdeksan illalla) nautittin ChickenBAR nimisessä pikaruokalassa. Kanaleipää ja kanahampurilaista ranskalaisilla. Aivan hyviä mutta aivan perus kauraa mitä nyt kuudella dollarilla voi olettaa saavansa.

Siinäpä se päivä olikin…mitä nyt tänne blogiin ikinä uskaltaakin kirjoittaa :)

Aamiaisen jälkeen (munakas vuohenjuustolla, pekonilla, perunoilla ja paahdetulla leivällä kera appelsiinimehun) suuntasimme nokat kohti 30th ja 7th avenueta. Siellä on 2 isoa kitarakauppaa vierekkäin, 30th street guitar ja Rogue. Tarkoituksena oli löytää jotain hämy efektejä kitaralle. Niitähän kyllä oli myynnissä. Molemmissa liikkeissä oli todella laaja kokoelma erilaisia efektejä niin käytettyjä kuin uusiakin. 30th street guitar myy vähän enemmän spesiaalimpaa tavaraa ja hinnatkin olivat sen mukaisia. Hintahaarukka oli $70-$400. Sieltä ei oikein mitään sellaista budjetti pedaalia löytynyt joten tsekkasimme seuraavaksi Roguen. Siellä oli valikoima sitten vähän erilainen. Oli paljon halpis pedaaleja ja sitten vähän high-end tavaraa. Liikkeen myyjä oli todella mukava dude (lol) joten pitihän sieltä yks pedaali poistaa. Sain vielä suomi-alea hintaan ja $40+verot väheni $35 verot messissä.

Törmäsimme taas vahingossa katumarkkinoihin jossain päin Manhattania (oiskohan ollu the american avenue). Siellä oli aikalailla samat tavarat myynnissä kuin viimeksikin joten ei mitään ihmeellistä ollut tarjolla. Testasimme Shish kebabia kuudella rollarilla ja ihan ok varras oli, ei kuitenkaan mitään erikoista.

Tänään törmättiin vahingossa vielä kahteen muuhunkin musiikkiliikkeeseen, mutta niistä ei ole oikein muuta kerrottavaa kuin, että valtavia ovat. Tavaraa on tolkuttomasti. Jos olisin kiinnostunut kitaroista niin kai näissä liikkeissä saisi aikaa kulumaan useita tunteja vain ihaillessa niitä. Mutta kun minä tykkään enemmän soittaa niin eipä niissä minulle ole muuta tarjolla kuin efekti hyllyt :)

Kello alkoi olemaan jo iltapäiväkaljan verran ja kävimmekin nauttimassa nämä pakolliset virvoikkeet jossain random baarissa. Mukava paikka oli ja pääsimme vähän juttelemaan paikallisten kanssa. Tästä sellainen hauska huomautus, että Pasin aksenttista pääteltiin hänen olevan Englannista. Kävimme myös jossain britti-teemaisessa rokki baarissa (piru ku näitä vessoja on täällä vähän ja tuo kalja + wc = ikuinen kierre). Eiköhän siellä nurkassa ollut KISS pinball joten sitä piti ottaa pari erää oluen lomassa (Pasi (140 000+ pistettä) oli parempi kuin Kari (100 000+))

Otimme L-junan jolla pääsee kätevästi Manhattanin poikki (14th) ja aina Brooklynin puolelle asti. Death by audio on siis Brooklynin puolella joten sinne piti päästä. Eka pysäkillä pois ja ruokapaikkaa etsimään. Kävelimme Williamsburgin aluetta Brooklynissa ja täytyy sanoa, että todella rauhallista ja nätin näköstä seutua. Ei ollut tööttäileviä autoja eikä mitään ihme ihmis kertymiä portailla notkumassa ja soittamassa latino iskelmiä. Ruokapaikaksi osui L.A. Burrito joka tarjoaa meksiko sapuskaa kalifornia sävytteisenä. Pasille Chili Beef Burrito ja Kari otti Fajita beef platterin. Pasin burrito oli miehisen kokoinen ja hyvän makuinen mättö. Karin annos oli vielä isompi. Mukana tuli 4 tortilla lättyä ja iso lautasellinen lihaa, riisiä, salaattia, papuja, vihanneksia ja kermaviiliä. Nälkä lähti ja hyvää oli. Muutenhan paikkaa voisi suositella mutta aika syrjässä se on. Pasin annos maksoi 7 dollaria ja Karin 10.

Seuraavaksi menimmekin jo keikkapaikalle. Tai olisimme menneet jos olisimme löytäneet sinne. Osoite oli selvä ja talokin löytyi vaan ei mitään sisäänkäyntiä. Olihan siellä joku keikkapaikka nurkan takana vaan kun kävimme tiedustelemassa mikä hässäkkä siellä on niin ei natsannu. Joku ihme gospel festari tms. Siinä pyörimme ja kiukuttelimme kun emme löytäneet paikkaa. Siinä oli sitten pari rokkari renttua kessulla joten kävimme heiltä kysymässä neuvoa. Siinähän se oikea ovi oli meidän vieressä, mutta kun ei siinä lukenut mitään niin mistä me oltas se voitu tietää. Kaiken lisäksi ovi ei ollut edes vielä auki. Ovien piti aueta kahdeksalta mutta hyvin oli vielä lukossa. Kävimme vielä vähän kiertelemässä katuja ja tulimme myöhemmin uudelleen. Tällä kertaa ovi oli auki mutta ei siitä olisi kyllä vieläkään voinut päätellä, että siellä joku keikka on.

No ei muutako sisään ($7) ja yllättäen olimme taas ensimmäiset asiakkaat. Paikka oli todella hämy mesta. Todella ränsistynyt varastorakennus ja sisään piti mennä jotain kapeaa käytävää pitkin. Itse “areena” ja baari oli erilliset huoneet. Paikassa sai polttaa tupakkia sisällä ja haju olikin sen mukainen. Lisäksi siellä lenteli ilmassa pikkulintujen kokoisia kärpäsiä ja penkit oli niin nuhjuiset, että tuskin kaatopaikkakaan niitä huolisi vaan ne pitäisi tuhota ongelmajätteenä. Kaljat oli kolmesta dollarista viiteen dollariin ja lisäksi sieltä sai viskiä (joka jäi testaamatta).

Esiintyjiä piti olla kolme, mutta yksi bändeistä oli perunut joten saimme tyytyä kahteen. Eka bändi Grooms oli trio jossa oli vain basso, rummut ja laulu. Yllättävän hyvin toimi vaikka täytyy myöntää, että biisit alkoivat vähän toistaa itseään. Grooms heitti noin 30 minuutin setin joka oli kyllä ihan soppelin pituinen. Illan toinen bändi (jota tulimme oikeastaan katsomaan) Pterodactyl oli sitten vähän enemmän noise-rokin suuntaan. Heilläkin biisit oli ehkä vähän tasapaksuja ja he soittivat niin lujalla ettei välillä tahtonut oikein saada selvää biiseistä. Ihan jeppis jepulis kuitenkin.

Illalla tulimme takas L-junalla Penn stationille ja söimme iltapalan (oli muuten todella hyvä, joku pepperoni rullake $5.5) ja otimme A-junan takas kämpille (tämä on se lyhyt versio).

Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan uutta päivää….

Otettiin bussi ja ajoimme sillä Chamberstreetille, koska siitä pääsee näppärästi jatkamaan toisella bussilla Chinatowniin. Bongasimme heti The Patriot nimisen baariin ja heidän $6.5 pitcher-tarjouksensa. Käytiin sitten juomassa kannullinen Patriot Alea. Olut oli sellaista perus-amerikaanoa eli ei makua eikä happoja. Meni kuiteskin kivasti alas siinä biliksen peluun ohessa.

Mikä menee sisään, tulee myös ulos. Piti siis päästä vessaan. Pasi ryntäsi sinne ekana ja tönäsi pissikopin ovella kopissa ollutta kaveria kylkeen. Pitihän sitä pyytää anteeksi kun tais kaverilla lentää kokkelia rinnuksille. Koppiin ei siis päässyt kuselle niin piti asettua pisuaarille. Vieressä ollut kaveri rupesi nauramaan aivan täysillä, tönimään kyynärpäällä ja tekemään “kokkeli-imuri-iminaatiota”. Siinä sitten letku kädessä koitin heruttaa tippaa, mutta ei oikein tahtonut toimenpiteestä tulla mitään.

Koko päivä oli enemmän tai vähemmän sateinen. Tästä johtuen ei kiinakaupungissakaan ollut paljon ihmisiä kujilla ja kaduilla. Paikka on kuulemma yleensä niin pakattu täyteen porukkaa, että hyvä että sinne mahtuu sekaan. Parissa liikkeessä ja ostoskeskuksessa käytiin, mutta mitään ei tarttunu mukaan. Vähän hankala olisi ollutkaan ostaa mitään kun eivät kiinalaiset kirjoita kauppojen nimiä ja mainoksiaan kuin kiinaksi. Sadetta mentiin hetkeksi pakoon baariin, joka oli keskellä chinatownia. Ensimmäinen rock-baari, jossa ollaan täällä käyty. Ei tarvinnut edes chinatownia kummempaan paikkaan eksyä, että sellainen löytyi.
Chinatown oli kyllä kohtuu laaja. Välillä tuntui aivan siltä kuin olisi ollut Kiinassa. Seutu oli mukavan rauhallista. Ei autojen melua eikä muutakaan älämölöä. Se mikä siellä ei sitten ollut aivan niin miellyttävää oli haju. Jos muualla kaupungissa haisee auringossa muhineet roskat (täällä jätteet viedään aurinkoon kadun viereen ja jäteauto hakee ne siitä) niin Chinatownissa haisi sellainen kalojen perkuujätteen ja keitetyn koiran sekoitus. Ei tee edes mieli kuvitella millainen lemu siellä on silloin kun aurinko porottaa täysillä.

Pizzaa ollaan reissulla syöty jo aika monesti, mutta sellaista perinteistä New Yorkilaista thin crust pizzaa ei oltu vielä oikein päästy maistamaan. Kari katsoi netistä mitä paikkaa porukka on kehunut ja suuntasimme sinne. Paikka oli Vezzo Thin Crust pizzeria 31st ja Lexington Aven risteyksessä. Paikka oli melkolailla täynnä, mutta saimme onneksi heti pöydän. Useammassa pöydässä näytti olevan sellainen korkea häkkyrä, jonka päällä pizza oli. Meidänhän piti saada sitten tottakai samanlainen. Tilasimme Meatball classicin, johon tuli kotitekoistan lihapullien lisäksi sipulia ja tuoretta basilikaa. Pizza oli kyllä hyvänmakuinen. Ehkei lätyssä aina tarvikkaan olla koko eläintarhan eläinkunta täysin edustettuna? Joskus vähemmän on enemmän? Isolle pizzalle ja parille Corona Extralle tuli hintaa 35 dollaria. Tätä paikkaa ei voi kun suositella. (Plussaa vielä siitä, että soittivat Pixiesiä)

Sade ei näyttänyt hellittävän ja kellokin rupesi olemaan jo sen verran paljon, että suuntasimme nokat kohti Inwoodia (majapaikka). Matkalla metroasemalle törmäsille sarjakuvaliikkeeseen ja kävimme katsomassa mikä siellä on meininki. Sarjiksia oli todella laaja valikoima ja oli siellä pari kalliimpaa harvinaisuuttakin. Sarjisten lisäksi siellä oli myynnissä myös fanikamaa kuten paitoja jne…

Unta ei tarvinnut paljoa houkutella. Pari erää Sorry-nimistä lautapeliä ja pari rommi dr. pepperiä. Se päivä oli sitten siinä!

Tänään oli sitten shoppailupäivä. Herättiin muutaman tunnin yöunien jälkeen ja lähdettiin aikaisin aamusta ostelee. Eka testattiin perus vaate/kodintarvike/mikälie kauppaa K-Mart. Miestenvaatteet sieltä pengottiin läpi vaan ei tarttunut kuin yksi t-paita. Kommee ku mikä. Siinäpä meidän perus shoppailu olikin, ollaan me kovia. Seuraavaksi menimme piipahtamaan Nintendo Worldissa. Se oli yllättävän hieno. Kokeilimme Nintendon uutta 3D-käsikonsolia. Positiivinen yllätys. Kyllä sillä varmaan uusimman Marion jaksais pelata.

Kävimme tsekkaamassa myös NBC tv-kanavan kaupan (tylsä ja kallis) ja LEGO kaupan (pieni ja tylsä). Seuraavana oli jo syöpöttelyn aika. Tällä kertaa oli vaikea valinta. Aluksi meidän piti mennä syömään thin crust pizzaa, mutta kun meidän valitseman pizza paikan vieressä sattui olemaan BBQ mesta oli aika ottaa esille kolikko. Kolikko päätti, että BBQ it is. Brother Jimmy’s BBQ niminen paikka tarjos ribseistä pulled porkkiin ja sieltä grillattuun kanaan ja papuihin. Kaikki lihat oli vähintään 5 tuntia hitaasti kypsytettyjä (pulled pork 12 tuntia). Kari otti Pulled Porkia. Mukaan tuli ranskalaisia, mac ‘n cheese ja maissi”leipä”. Pasi nykäs kitusiin kanaa ja ribsejä. Kyytipojaksi vetästiin pitcheri kaljaa (kokoluokkaa 64 oz eli jotain pari litraa?). Ruoat oli älyttömän hyviä. Meilkein yhtä hyviä kuin meidän grillissä valmistuneet (makupommi.com). tippeineen ja kaljoineen koko hässäkän hinnaksi tuli $70. Nami nami nami.

Jalat oli taas soosina joten päätettiin lähtä takas kämpille. Matkalla saimme hyvän idean käydä hakemassa kulmakaupasta vähän iltapalaa. 1.75L ($14.14) vodkaa ja 0.7L ($11) jotain hämy rommia. Eiköhän näillä saada sitten uni tulemaan. :)